arkisempia herkkuja.

Enpä ole ihan vähään aikaan kirjoittanut kasvisruokapostausta, jossei keittoja lasketa. Teen kyllä mielestäni ihan hyvää ruokaa, mutta koen sitä harvoin niin erityiseksi (tai lautasannosta niin kauniiksi..) että jaksaisin postata ruuan blogissani. Toisaalta, miksei hyvänmakuinen arkiruoka olisi erityistä? Siihenhän kaikista eniten joutuu mielikuvitustaan käyttämään, olisihan kovin tympeää syödä aina samaa ruokaa. Ja koska kuitenkin makoilen nyt kipeänä kotona ja tylsyys meinaa iskeä, voin varmaan palata takaisin arkiruokapäivitysten pariin.

Olen kovasti miettinyt miten olisin voinut hyödyntää jääkaappiin unohtuneen kesäkurpitsanpuolikkaan. Olisin halunnut kokeilla jotain uutta, samalla tuntien että olin jo kokeillut kaiken. Apua hain taas kerran Voisilmäpeliä-blogista, josta löytyikin ihanien, leivitettyjen kesäkurpitsalastujen ohje.

Itse keräämäni sienet laitoin saunaan kuivumaan. Ja hyvin ne siellä kuivuivatkin, nyt kun sauna ei ole ollut käytössä ilma siellä on kuivaa, mutta kuitenkin huomattavasti lämpimämpää kuin muussa kämpässä. Ahkera anoppini oli käynyt hänkin vielä sieni- ja mustikkametsällä, ja sain taas itselleni kasan tuoreita sieniä. Valmistin kantarelleista ja sipulista kermaisen muhennoksen. Lisäkkeeksi tein perunamuusia, jonka joukkoon lisäsin myös parsakaalia.

kesäkurpitsalastut

1 kesäkurpitsa

rypsi- tai oliiviöljyä

½dl parmesaaniraastetta

1dl korppujauhoja

suolaa

sipulijauhetta

paprikajauhetta

chilijauhetta

mustapippuria

Leikkaa kesäkurpitsasta noin puolen sentin paksuisia viipaleita. Levitä viipaleet uunipellille leivinpaperin päälle, lorauta päälle öljyä ja sekoita niin että kaikki viipaleet ovat tasaisesti öljyn peitossa. Sekoita korppujauhot, juustoraaste, suola ja mausteet ja pyörittele kesäkurpitsaviipaleet korppujauhoseoksessa. Nosta viipaleet yksitellen takaisin uunipellille, paista 225 asteessa n. 20min kunnes pinta on kauniisti ruskistunut ja rapea.

sienimuhennos 2 annosta

pari kourallista kantarelleja

voita

öljyä

1 sipuli

1rkl vehnäjauhoja

kermaa

mausteita (paprikajauhe, mustapippuri, lipstikka)

suolaa

Laita puhdistetut ja paloitellut sienet kuumalle pannulle ja hauduta kunnes sienten oma neste on haihtunut. Lisää pannulle nokare voita, öljyä, silputtu sipuli sekä pippuri ja paprikajauhe. Kuullota sipuli kypsäksi. Sekoita joukkoon vehnäjauhot ja lisää joukkoon kerma. Lisää vielä joukkoon hienonnettu lipstikka ja anna hautua hetki. Mausta suolalla.

Saamistani mustikoista pyöräytin sitten taas kerran helpon piirakan. Tällä kertaa Kinuskikissan ohjeella, joka alunperin kulkee sitruunaisen vadelmapiiraan nimellä. Ei mitään kovin kaunista, mutta oikein hyvää tuli, vaikka meidän makuun sokeria olisi voinut olla vähemmänkin. Itse kun käytin Valion valmista sitruunarahkaa joka itsessäänkin on jo aika makeaa.. Toki valmiin sitruunarahkan voi korvata tavallisellakin rahkalla jonka maustaa sitruunan mehulla ja kuoriraasteella. Eiköhän pikkuhiljaa sokeria lisäilemällä löydy se itselle sopivin makeusaste (:

Taikinaa tulee pikkuisen tavallista enemmän, ja teinkin tämän piirakan vähän tavallista pyöreää piirakkavuokaa isompaan, suorakulmaiseen vuokaan.

sitruunainen mustikkapiiras

150g voita

1 1/4dl sokeria

1 kananmuna

2dl jauhoja

1dl kaurahiutaleita

2tl kardemummaa

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää kananmuna. Yhdistä kuivat aineet ja lisää taikinan joukkoon. Sekoita tasaiseksi ja painele voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.

400g sitruunarahkaa

2dl (tai maun mukaan) sokeria

2 kananmunaa

n. 150g mustikoita

Sekoita rahka, kananmunat ja sokeri keskenään. Kaada vuokaan ja ripottele päälle mustikat. Paista 175 asteessa n. 50min, suojaa pinta tarvittaessa foliolla.

tatti ja vahvero, mikä oiva pariskunta.

Hoplaa! Eipä ole tullut käytyä sienimetsällä sitten varmaan sen jälkeen kun olen ollut about viisivuotias, että olihan sitä nyt jo korkea aika kunnostautua asian suhteen. Sienituntemukseni on huono, tai oikeastaan aivan perseestä, mutta onneksi minulla oli keskiviikkona Ristiinan mökkireissulla mukana parempia sienituntijoita. Löydettiinkin jo parissa tunnissa iso kasa keltavahveroita, mustatorvisieniä ja jokunen herkkutattikin. Muutama tatti tuhottiin jo mökillä, mutta harmikseni loput olivat niin matoisia ettei niiden syömistä voinut edes ajatella.. Olin kuitenkin niin innoissani vahveroista ja torvisienistä että torstaisen työpäivän jälkeen uskalsin lähteä Mikkelin sienimetsille jo ihan yksikseni.

sienikeitto 2 annosta

keltavahveroista ja torvisienistä

n. ½ litraa sieniä pilkottuna

1 sipuli hienonnettuna

1-2rkl vehnäjauhoja

voita

n. 5 dl vettä

kasvis- tai sienifondia

½-1dl kermaa

tuoretta lipstikkaa

tuoretta persiljaa

mustapippuria

125g Koskenlaskija Voimakasta

loraus valkoviiniä

(suolaa)

Kiehauta sienet omassa nesteessään, kunnes neste on haihtunut. Lisää voi ja sipuli, kuullota hetki. Ripottele joukkoon vehnäjauhot ja sekoita hyvin, kaada joukkoon vesi koko ajan sekoittaen. lisää fondi, hienonnetut yrtit ja mustapippuri. Keitä miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia.

Lisää keittoon paloiteltu juusto ja kerma, sekoittele kunnes juusto on sulanut. Lisää loraus valkoviiniä ja tarvittaessa suolaa.

Jokunen päivä sitten paistoin pellillisen Kädenvääntöä-blogissakin leivottuja punajuurikeksejä aura- ja briejuuston kaveriksi. Nam!

2 keitettyä punajuurta raastettuna

2,5dl jauhoja

0,5tl leivinjauhetta

60g voita pehmitettynä

suolaa

1dl raastettua parmesaania

Sekoita ainekset tasaiseksi, muotoile taikina pötköksi ja kelmuta. Anna taikinan jähmettyä jääkaapissa ainakin tunnin ajan. Leikkaa pötköstä viipaleita ja asettele ne pellille, paista 200 asteessa n. 10-15min.

Itsehän en mitään pötköttelyjä tai siistinnäköisiä viipaleita alkanut, joten painelin taikinaklönttejä suoraan pellille (:

pesto-goudamuffinit.

Leipominen on minulle terapiaa. Pääni sisällä kuohuu lähes koko ajan, vaikkei se onneksi ihan aina ulospäin näykään. Ehkä siksi tulee leivottua niin usein.

Voisin kirjoittaa esseitä siitä mitkä asiat minua kuohuttavat, pohtia miksi ahdistun ja turhaudun niin helposti. Ja miksi elän loppumatonta murrosikää risteillessäni tunnekuohusta toiseen. Tämä blogi ei kuitenkaan ole sitä varten, joten kirjoitan muffinsseista joita tein tänään.

Aluksi ajattelin käyttää muffineissa goudan sijaan cheddaria, mutta harhaillessani työpäivän jälkeen cittarissa törmäsin valtavaan tarjousgoudaklönttiin. Ja vein sen kotiin.

pesto-goudamuffinit 12kpl

100g goudajuustoa

2 kananmunaa

1rkl sokeria

2rkl pestoa

mausteita (suola, paprikajauhe, sipulijauhe, mustapippuri)

200g kermaviiliä

½dl öljyä

1dl neljän viljan hiutaleita

3dl jauhoja

2tl leivinjauhetta

Kuutioi (tai raasta) gouda. Vatkaa kananmunat ja sokeri kevyesti vaahdoksi. Lisää kermaviili, pesto, mausteet ja öljy, sekoita tasaiseksi. Lisää gouda. Yhdistä kuivat aineet ja sekoita ne taikinan joukkoon. Jaa taikina muffinipellin voideltuihin syvennyksiin, paista 200 asteessa 15-20 min.

mustikka-rahkakakku.

Lisää mustikkakakkuja! Tämän rahkakakun alkuperäinen ohje löytyi Mansikkamäeltä. Helppotekoinen kakku sai meillä suuren suosion - kahden ihmisen taloudessa halk. 24cm vuokaan leivottu kakku on yleensä hankala tuhota kahdestaan niin nopeasti ettei kakku ehdi mennä pilalle, joten olinkin suunnitellut vieväni osan kakusta töihin. Työkaverit taitavat jäädä kuitenkin ilman, sillä kakku tuhoutui ennätysvauhtia eikä siitä ole jäljellä enää puoltakaan.

En oikein tiedä onko tämä enemmän kakku vai piirakka. Maku on hyvin samanlainen kuin ainakin meillä perinteisesti leivotussa rahka-mustikkapiirakassa. Tämä kakku on vain korkeampi, ja mehevää täytettä on enemmän. Mansikkamäellä kakun pinta oltiin marmoroitu tiputtelemalla mustikkahillonokareita kakun pintaan ja sekoittamalla sitä tikulla sinne tänne niin että pintaan syntyy "marmorikuvio". Minä harjoittelin marmorointia hillon sijaan mustikkapiltillä :D

mustikka-rahkakakku

pohja

125g voita

1dl sokeria

1 kananmuna

2,5dl jauhoja

1dl neljänviljan hiutaleita

1tl leivinjauhetta

Vaahdota voi ja sokeri, lisää kananmuna. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinan joukkoon. Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla, voitele reunat. Painele taikina vuoan pohjalle ja reunoille. Laita pohja jääkaappiin täytteen valmistamisen ajaksi.

täyte

500g maitorahkaa

1dl turkkilaista jogurttia

3 kananmunaa

1,5dl sokeria

2rkl sitruunamehua

1rkl vaniljasokeria

2rkl perunajauhoja

4-5dl mustikoita

pari rkl mustikkahilloa

Sekoita tasaiseksi täytteen ainekset mustikoita, perunajauhoja ja hilloa lukuunottamatta. Sekoittele hieman perunajauhoja varovasti mustikoiden joukkoon, lisää loput perunajauhot täytteen joukkoon. Kääntele mustikat varovasti täytteeseen ja kaada täyte kakkuvuokaan taikinan päälle. Levitä pinnalle hillonokareita, marmoroi sekoittamalla tikulla hilloa täytteeseen.

Paista kakkua 175 asteessa 45min. Anna kakun jäähtyä ennen tarjoilua. Kakku on parhaimmillaan päivän tai parinkin säilytyksen jälkeen (:

ristiäisjuttuja.

Taannoin julkaisin muumikakkupostauksen Akun ja Teron 2-vuotissynttäreiltä. Juhannusaattona kaksospojat saivat pikkusiskon, ja vanhempien kanssa tuli puhetta ristiäiskakkujen leipomisesta. Pientä Nellaa juhlittiinkin sitten 13.8., Jurassicrockin lomassa.

Makutoiveina kakkuihin oli mansikkaa, minttua ja suklaata. Päädyin tekemään täytteiksi mansikka mascarponevaahtoa sekä minttuhyytelöllä maustettua suklaavaahtoa, kuorrutus vaniljakreemillä maustetusta kermavaahdosta. Askartelinpaskartelin myös vauvan jalan muotoisia keksejä vaaleaan piparkakkutaikinaan, koristelut erivärisillä pikeereillä. Enpä noista kekseistä sitten muistanut mitään kuvaa ottaa..

Näillä hermoilla leivonnaisten monimutkaiset koristelut eivät tule kysymykseenkään, mutta niin pienen ihmisen takia haastoin nyt hermoni ja ajattelin kokeilla jonkinlaisen ristiäiskoristeen väkertämistä. Sekoitin marsipaania ja sokerimassaa, värjäsin seosta pastaväreillä. Ruusut koristelin kuivatuksen jälkeen helmiäisellä kimallespraylla. Kengät on tehty marsipaanimuotilla.

valkosuklaa-mustikkakakku.

Mökkireissulla Ristiinaan ei kertynyt mittavaa kalasaalista, mutta mustikoita tuli poimittua jonkin verran. Maku-lehdessä (kesä 3/2011) kuumotellut herkullisen oloinen ja näköinen mustikka-suklaakakku pääsisi siis vihdoinkin kokeiluun. Ilmavan kakun kuuluu jäädä sisältä hieman löysähköksi, ja päätinkin kokeilla hieman mutakakkua muistuttavaa leivonnaista välillä valkosuklaaseen. Onhan lähimuitissa vielä rocky road-kakku sekä perinteinen mud cake, joten valkosuklaa oli ihan kivaa vaihtelua.

Pakko myöntää että olin hyvin epäilevä tämän kakun onnistumisen suhteen, sillä jauhoja ei ole käytetty juuri nimeksikään kananmunien määrään verrattuna. Toisekseen kananmunavaahdot eivät ole ainakaan toistaiseksi olleet tämän kotileipurin parasta osaamisaluetta, ainakin mitä tulee macaron-leivoksiin.. Kakusta tuli kuitenkin oikein herkullista ja mehevää, vaikka valkosuklaan maku ei selvästi erotukaan. Helppo ja yksinkertainen kakku jota tulee varmasti leivottua vielä uudestaan, alkuperäinen suklaaversio jääköön myös odottamaan vuoroaan.

Koska Juholla oli niin kovin kiire kaljalle, emme kerenneet maistamaan kakkua lämpimänä. En sitten tiedä miten se "mutakakkumaisuus" olisi näkynyt lämpimässä kakussa, kylmänä kakku pysyi kuitenkin hyvin kasassa. Koska kananmunaa on käytetty niin paljon, mistään kuivakakusta ei kuitenkaan voi puhua, sen verran kosteaa ja ilmavaa valmis kakku on.

valkosuklaa-mustikkakakku

150g valkosuklaata

50g voita

6 kananmunaa

2dl sokeria

½dl vehnäjauhoja

½dl perunajauhoja

½dl maissitärkkelysjauhoja

1tl leivinjauhetta

½l mustikoita (itse en tainnut käyttää ihan näin paljon)

Sulata voi ja valksouklaa mikrossa (vähän kerrallaan, valkosuklaa palaa helposti!). Erottele kananmunista valkuaiset ja keltuaiset. Vaahdota valkuaiset sokerin kanssa löysähköksi vaahdoksi. Riko keltuaisten rakenne ja sekoita ne vaahtoon. Yhdistä jauhot sekä leivinjauhe, siivilöi ja kääntele varovasti taikinan joukkoon. Sekoita lopuksi joukkoon suklaa-voi seos.

Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla, voitele ja jauhota vuoan reunat. Kaada taikina vuokaan, ripottele pinnalle mustikat. Paista kakkua 175 asteessa n. 30min.