naan-leipä. ja Sosuli.

Uunituore leipä on ehkä parasta! Innostuin leipomaan välillä perus sämpylöiden sijaan naan-leipää, kun Juhon serkku Emppu mainitsi naamakirjassa sitä leiponeensa ja tykänneensä kovin. Emppu oli tehnyt naan-leivän kanssa myös kurkkuraitaa, ja minäkin päädyin kurkkulinjalle tekemällä tsatsiki-tyylisen jukurttikastikkeen.

naan-leipä 8kpl

500g (n. 8dl) vehnäjauhoja

1tl leivinjauhetta

½tl soodaa

1tl suolaa

1 kananmuna

15g (1rkl) voisulaa

1,25dl maustamatonta jogurttia

2½dl maitoa

voiteluun voisulaa

Mittaa kulhoon kuivat aineet. Vatkaa kananmunan rakenne rikki ja lisää kananmuna, voisula ja jogurtti jauhoseokseen. Lisää vähitellen maitoa, kunnes seoksesta muodostuu pehmeä taikina. Peitä taikinakulho kostealla liinalla ja annan taikinan tekeytyä lämpimässä noin 2 tuntia.

Vaivaa taikina hyvin jauhotetulla leivinpöydällä 2-3min. Jaa taikina 8 osaan ja kauli palat n. 15cm pituisiksi soikioiksi. Sivele soikiot vedellä ja aseta ne leivinpaperin päälle uunipellille kostea puoli alaspäin.

Voitele vielä leipien pinta voisulalla ja paista leipiä 200 asteessa 8-10min kunnes ne ovat saaneet väriä.

Kastikkeeseen laitoin maustamatonta jugurttia, jonka maustoin kurkku- ja punasipuliraasteella, suolalla, mustapippurilla, sokerilla sekä sitruunamehulla.

Kovasti odottamani Sosuli-muumimukikin on ilmestynyt vihdoin kauppoihin ja Juho osti sen minulle vähän etukäteen naistenpäivälahjaksi. En varsinaisesti keräile muumimukeja nykyisen ylitarjonnan vuoksi.. rahastamisesta tuli kai tässäkin asiassa turhan helppoa kun vanhoista mukeista alettiin tehdä uusia malleja, sivuhahmotkin alkoivat saada oman kahveeastiastonsa ja perinteisten hahmoastioiden rinnalle ilmestyivät vielä kausituotteetkin. Mutta toki minäkin muumimukeista pidän, ja ainakin söpöimmät päätyvät meidänkin keittiön kaappeihin (:

dallaspullaa.

Monesti olen suunnitellut kokeilevani dallaspullien valmistusta, tänään oli sitten aikaa niille. Siivousvimman ohessa pullataikina sai kohota rauhassa useamman tunnin, joten pullista tulikin sitten tosi kuohkeita.

Merjan leivonta ja askertelublogista löytyi erityisen messevän kuuloinen dallaspullaohje. Perinteisen kreemin lisäksi ohjeessa oli käytetty kondensoitua maitoa, joka tuo dallaspitkoon kaupan pitkoista tuttua toffeen makua. Pakko oli kokeilla. Ei laihduttajille.

Kondensoitua maitoa voi tilata nettileivontakaupoista, mutta sitä saa myös ainakin meidän K-Supermarketista kahtakin eri sorttimenttia (ihmettelin vain, miksi toista kaupattiin kuiva-ainehyllyllä ja toista maitohyllyllä..). Merjan ohjeessa kondensoitu maito oli keitetty (metallitölkki laitetaan kiehuvaan veteen muhimaan jolloin lopputulos on vastaa aikalailla kinuskia), mutta itse olin taas kärsimätön enkä jaksanut ruveta moiseen touhuun ollenkaan. Hyvinhän tuo kondensoitu maito toimi täytteenä ihan keittämättäkin.

dallaspitko 2kpl

annos pullataikinaa (2½dl nestettä)

täyte 1

kondensoitua tai karamellisoitua maitoa (1tlk riittää n. 3-5 pitkoon)

Jaa kohonnut taikina 3 osaan. Kauli kahdesta osasta suorakulmion malliset levyt ja nosta levyt leivinpaperin päälle. Levitä taikinalevylle kondensoitua maitoa ja käännä laidat keskelle. Ohjekuvat löytyvät täältä.

täyte 2

100g maitorahkaa

150g pehmeää rasvaa

1,25dl sokeria

50g vaniljakreemijauhetta

Sekoita täytteen aineet keskenään tasaiseksi massaksi. Levitä täytettä pitkon keskelle. (Siisteimmän lopputuloksen saat pursottamalla. Laita täyte pursotinpussiin ja leikkaa pussin päähän isohko aukko.)

Kauli loppu taikina ohueksi levyksi ja leikkaa siitä suikaleita. Asettele suikaleet täytteen päälle ristikkäin. Anna pitkojen kohota vielä hetki, voitele kananmunalla, ripottele päälle esim. raesokeria ja mantelirouhetta. Paista 200 asteessa n. 20 min.

Koska itse tein vain yhden pitkon, lopusta taikinasta leivoin dallaskierteitä pieniin leivosvuokiin. Kauli loppu taikina levyksi ja levitä voi-kreemitäytettä taikinalevyn päälle. Kääri taikinalevy rullalle ja leikkaa se terävällä veitsellä pieniksi annospaloiksi. Laita kierteet leivosvuokiin, voitele kananmunalla ja ripottele päälle mantelilastuja tai raesokeria. Paista 225 asteessa n. 10min.

täytetyt patongit.

WWF:n sivuilta löytyi päivitetty opas eettiselle kalansyöjälle. Koska olen tässä viimeisen muutaman kuukauden vinkunut Juholle, miten nyt saisi olla jo kesä ja minä haluan mato-ongelle narraamaan kaloja (ihan niinkun narina jotenkin auttaisi tai Juho voisi tehdä asialle mitään), innostuin oppaasta kovasti. Kala ei varsinaisesti tosin kuulu ruokavaliooni, mutta jos vaan yhdenkin kalan kesällä saan niin kyllä minä sen sitten kanssa aion syyä! Perkele.

Kotimaisen kalan syöminen on rutkasti ympäristöystävällisempää kuin syvänmeren lajien. Oppaassa on esitelty 56 Suomessa myytävää ruokakalaa, ja ne on luokiteltu värimerkinnöillä. Vihreällä merkityt ovat suositeltavia, keltaiset harkinnan mukaan käytettäviä ja punaiset vältettäviä lajeja. Meren herkkuja - kuluttajan kalaopas on ladattavissa WWF:n verkosivuilta, mutta taskukokoisen paperiversion voi myös tilata postitse ilmaiseksi kotiin. Itsekin laitoin tilauksen menemään.

Innostuin myös leipomaan taas yömyöhään leipää, tällä kertaa täytettyjä patonkeja. Ohjeesta tulee 3 isoa tai 6 pientä patonkia. Itse täytin osan patongeista ruohosipulituorejuustolla, osan valkosipulimurskalla maustetulla voisulalla.

2dl vettä

1pss kuivahiivaa

suolaa

sokeria

5dl vehnäjauhoja

½dl seesaminsiemeniä

½dl auringonkukansiemeniä

n. ½dl öljyä

(yrttejä, esim. basilika tai persilja)

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne lämpimään veteen. Lisää öljy ja alusta taikina tasaiseksi. Anna taikinan kohota puolisen tuntia.

Kumoa kohonnut taikina jauhotetulle työtasolle ja jaa taikina 3 tai 6 osaan. Kauli osat soikeiksi levyiksi ja levitä levyn keskelle täytettä. Kääri taikinalevyt rullalla ja kohota vielä hetki pellillä leivinpaperin päällä.

Paista kohonneita patonkeja 225 asteessa noin 15min, eli kunnes pinta on kauniin ruskea.

persikkainen rahkapiirakka.

Hiihtolomaviikko, alkuviikko ihan jopa vapaatakin, joten suunnattiin Juhotuksen kanssa vanhempieni luokse Varsinaiseen Suomeen Alastarolle ;> . Raision Ikeasta tarttui eilen mukaan matala, 37cm x 25cm vuoka, jota oli pakko päästä tietysti heti kokeilemaan. Luvassa siis taas piirakkaa.. Pienimuotoisen kaappien selailun jälkeen löytyi vuoden 2000 Valion ruokavuosi-lehtisestä rahkapiirakan ohje, jota muokkailin tähän reseptiin.

Alkuperäisessä ohjeessa on käytetty halk. 28-30cm uunivuokaa (minulla oli siis käytössä tuo Ikeasta ostettu) ja ohjeen mukaan pohjaan tuli 400g valmista murotaikinaa. Koska tiedettävästi kaikki liemikuutiot ja sipulikeittoainekset ovat kiellettyjä minun reseptiikassa, piti tuo piirakan pohjakin tehdä alusta asti itse. Kehittelin viimeksi leipomani mustikkapiirakan pohjan ohjetta vähäcn, ja hyvää tuli.

pohja

1½dl sokeria

150g voita pehmitettynä

2 kananmunaa

3dl vehnäjauhoja

1tl leivinjauhetta

1tl vaniljasokeria

1½tl kanelia

Vaahdota sokeri ja pehmeä rasva, lisää kananmunat yksitellen ja hyvin vatkaten taikinan joukkoon. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinan joukkoon. Sekoita tasaiseksi.

Painele taikina voideltuun/leivinpaperilla vuoratun vuoan pohjalle.

täyte

n. 450g persikoita (mieluiten tuoreita, joita tähän hätään ei kuitenkaan yllättäen ollut saatavilla. eli siis yksi iso tölkki ällöliemihetelmiä riittänee)

250g maitorahkaa

2dl ruoka- tai kuohukermaa

1 kananmuna

1tl kanelia

1dl sokeria (tai maun mukaan vähemmänkin)

loraus sitruunamehua

1tl vaniljasokeria

Sekoita täytteen aineet keskenään tasaiseksi. Leikkaa persikoista ohuita viipaleita ja levitä viipaleet taikinapohjan päälle. Kaada rahkaseos tasaisesti persikoiden päälle.

Paista 200 asteessa n. 40 min. Tarjoa jäähtyneenä. Rahkakerros on sen verran mehevää että piirakka ei minun mielestä vaadi enää kyytipojaksi mitään muuta extraa kuin ison kupillisen kahvia. Kuvaustilanteessa lautanen näytti kuitenkin niin pelkistetyltä että lisäsin piirakan kylkeen vähän vaniljajäätelöä, toimiihan tuokin.

Äite oli taas yllättänyt ja kyytsännyt kirjastosta himaan Aki Wahlmanin Kokki ja Kokkioppilaat-kirjan. Juho muisti heti että myös Jukka oli maininnut blogissaan kyseisen teoksen. Pikaisen selailun jälkeen minunkin on pakko suositella kirjaa, Jukkaa suoraan lainaten

"Chef de Cusine ja opettaja Aki Wahlman on tunnettu monista naistenlehdistä, sekä ruokaohjelmista. Erityisesti Aki tunnetaan terveellisen ja hyvän ruoan puolestapuhujana. Aki jaksaa aina muistuttaa kokkioppilaitaan aitouden tärkeydestä, joka korostuu myös kirjassa. Kirjassa korostetaan aitoja ja puhtaita eettisesti tuotettuja raaka-aineita ja oikeaoppisia valmistustapoja." UUNISSA: Case: Aki Wahlman - Kokki ja Kokkioppilaat

Mitään hifistelyä kirjan resepteiltä ei kannata odottaa, vaan suomalaisia makuja, vinkkejä ruoka-aineiden valinnasta, ruoan valmistuksesta ja työvälineistä. "Keskeistä ei ole toistaa reseptejä vaan ymmärtää ruokaa". Lukuelämystä kohentaa Wahlmanin omat kertomukset lapsuuden ensimmäisistä ruoanvalmistuskokeiluista nykypäivään.

mustikkapiirakka.

Pullasorsat hiljaa, aito oikea mustikkapiirakka tehdään murotaikinaan! Ja päälle kermaviilikastike, vaatimattomasti paras, helpoin ja aina onnistuva mustikkapiirakka menee näin:

pohja

½dl sokeria

100g voita pehmitettynä

1 kananmuna

2dl vehnäjauhoja

½tl leivinjauhetta

1tl vaniljasokeria

Vaahdota rasva ja sokeri. Lisää kananmuna hyvin sekoittaen. Sekoita loput aineet kulhossa ja lisää jauhoseos taikinaan. Painele taikina jauhotetulla kädellä voidellun piirasvuoan pohjalle ja reunoille.

täyte

n. 4dl mustikoita

2rkl perunajauhoja

1dl sokeria

200g kermaviiliä

1 kananmuna

½dl sokeria

1tl vaniljasokeria

Sekoita mustikat, sokeri ja perunajauho keskenään (tuoreihin mustikoihin ei tarvitse lisätä perunajauhoja ollenkaan, jauhot estävät jäisiä marjoja värjäämästä kermaviilikastiketta) . Levitä marjat piirakan päälle. Sekoita kermaviili, kananmuna ja sokerit tasaiseksi. Kaada seos mustikoiden päälle. Paista 175 asteessa n. 30min.

valkosuklaa-sitruunamuffinssit.

Leipomisvimma kasvoi taas ylivoimaiseksi jäätyäni yksin kotiin miehen lähtiessä yötöihin. Mikäs sen mukavampaa kun päristellä naapureiden iloksi sähkövatkaimella keskellä yötä ja laittaa astianpesukone pyörimään reilusti yli puolenyön.

Päädyin tekemään taas muffinsseja, valmistuvat nopeasti ja ovat aika söpiksiä muutenkin. Valkosuklaa ja sitruuna puolestaan ovat lyömätön yhdistelmä, joten päätin kokeilla niitä tällä kertaa muffineihin. Kovin usein valmiit muffinssit ovat omaan makuuni liian jämäkkää tavaraa, joten korvasin osan vehnäjauhoista tällä kertaa perunajauhoilla saadakseni muffinsseihin "höttösemmän" rakenteen.

Noin kuusi muffinssia valmistuu seuraavalla kaavalla

50g voita pehmitettynä

1dl sokeria

2 kananmunaa

½ sitruunan mehu ja raastettu kuori

50g valkosuklaata

1dl hiivaleipäjauhoja

½dl perunajauhoja

1tl leivinjauhetta

(täytteeksi Fazerin sitruunajogurttitäyte suklaapaloja)

Vaahdota pehmeä rasva ja sokeri. Lisää kananmunat vaahtoon yksitellen. Rouhi valkosuklaa karkeasti ja lisää taikinaan yhdessä sitruunamehun ja -kuoriraasteen kanssa. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää jauhoseos taikinan joukkoon.

Jaa taikina vuokiin ja paista 200 asteessa uunin keskitasolla n. 15min.

Kuorrutuksena on kermavaahto-rahkaseosta sokerilla, vaniljasokerilla ja sitruunamehulla maustettuna.

pannupizzaaaaa.

Tykitettyä elimistööni puolisen viikkoa ählypitsaa, aattelin syyä välillä jotain muuta. Mielikuvitus ei selvästikään riittänyt kovin pitkälle.

Amerikkalainen versio italialaisesta herkusta ei ole omasta mielestäni ihan niin nannaa kuin ohutpohjainen pizza, mutta voi kyllä. Söisin tätä toistekin.

Kun palataan ajassa taaksepäin aikoihin jolloin asuin vielä vanhempien luona, meillä on aina leivottu, syöty suklaata ja pidetty mieli epätasaisen vireänä sokerilla. Se oikea ruokapuoli on sitten ollut enemmänkin sitä "syödään mitä kaapista löytyy, jos löytyy". Vaikka oikea, lämmin ruoka ei enää ole pelkkä elinehto vaan oikeasti myöskin nautinto, en välttämättä silti kaipaa joka päivä lämmintä ruokaa. En halua ihmisten käsittävän väärin, äite osaa tehdä herqruokaa, ja mummulassa koettu nakkikeitto ja lihapullatkin olivat vaan jotain niiiin parasta (mainittakoon myös että kumpainenkaan suomalainen ruokaklassikko ei muuten ole koskaan kuulunut lempiruokiini).

Noutoruokaa meillä puolestaan harrastettiin aniharvoin. Ehkä siksi olen nykyisin niin koukussa pizzaan, että itsetehdynkin version syöminen tuntuu jotenkin.. tuhmalta. Älkää huoliko, emmä mitään omantunnontuskia tästä kuitenkaan saa.. Kohtuus vain on aina ollut minulle hieman vieras käsite.

täytteenä tomaattikastiketta, pestoa, fetaa, pepperoneja ja punasipulia.

pannupizza 1 iso tai 2 pienempää pizzaa

Ohje löytyi kotikokki.netistä metsänvartijan resepteistä.

3dl maitoa

1tl suolaa

2tl sokeria

6dl vehnäjauhoja

½pss kuivahiivaa

60g voita

Kuumenna maito 42 asteiseksi, lisää suola, sokeri, osa jauhoista sekä hiiva. Sekoita tasaiseksi ja vaivaa joukkoon loput jauhot sekä lopuksi pehmeä voi. Anna taikinan kohota n. 30min.

Voitele valurautapannu tai muu uuninkestävä vuoka. Levitä taikina pannulle ja myös sen reunoille. Lisää haluamasi kastike, täytteet (saa olla reilummin kuin ohutpohjaisessa pitsassa) sekä juustoraaste. Anna kohota vielä n. 15min. Paista 250 asteessa uunin alatasolla noin 15 minuuttia.

Tänään irtosi myös "työmatkalta" mukaan Juhotukselle lahjaksi pullollinen punaista juomaa Mötörhead Shiraz-etiketillä varustettuna. Viini on Alkon tilausvalikoimaa, yksittäiselle tilaajalle minimitilaus on laatikollinen (6 pulloa). Yhdellä pullolla on hintaa 14,98€.