En varmaankaan ole uhrannut minkään muun leipomiseen niin paljon aikaa ja kärsivällisyyttä kuin macaron-leivosten testailuun. Takana on lukuisa määrä lässähtäneitä, haljenneita, pitsireunuksettomia tai muuten vain epäonnistuneita tekeleitä. Toisilla macaronit tuntuvat onnistuvan ensiyrittämällä ja toisilla ehkä joka toinen kerta - minun macaronit eivät tuntuneet onnistuvan koskaan, ja useimmat niistä lensivät roskiin saman tien kun sain leivokset uunista ulos. Mietin monta kertaa, miten yksien marenkileivosten vääntäminen voi olla niin pirun vaikeaa.
Yritin italialaisella ja tavallisella marengilla. Siivilöin tomusokerin ja mantelijauheen useaan kertaan. Kääntelin valkuaismassa varoen, tein kaiken niin kuin ohjeessa sanottiin. Tai ohjeissa, koska kokeilin toki useampaa sellaista. Mutta kun ei. Avautumista ja epäonnistumista havaittavissa mm. täällä ja täällä.
Macaronien leipomiseen on omat niksinsä ja oikeanlaisen taikinakoostumuksen oppii vain kokeilemalla (toiset nopeammin ja tämä vähän hitaammin..). Hyviä vinkkejä löytyy esim. täältä, mutta myös foorumeita ja blogikommentteja kannattaa vilkuilla. Ohjeita on erilaisia, ja minkä niistä ikinä valitsetkin, lue se huolella läpi ennen kuin aloitat ja seuraa ohjetta tarkkaan. Macaronien kanssa ei kannata alkaa soveltamaan, ellei tiedä tarkkaan mitä tekee.
toksisen väriset macaronit värjäsin pastavärillä, samoin kuin täytteeksi valmistamani valkosuklaaganachen.
Valitsin tällä kertaa mielestäni helpon ohjeen blogista Kaikki äitini reseptit. Nyt kun olen oppinut perusasiat kokeilen varmasti jatkossa muitakin ohjeita vertailun vuoksi.
valkosuklaaganache
100g valkosuklaata
nokare voita
loraus kermaa
(pastaväriä)
Laita ainekset kattilaan, kuumenna miedolla lämmöllä koko ajan sekoittaen kunnes suklaa on sulaa ja massa notkeaa.
Tässä vielä muutama vinkki, joita itse pidän tärkeänä:
Taikinan sekoittaminen: Voit vaahdottaa valkuaiset sähkövatkaimella, mutta kun rupeat lisäämään mantelijauhetta ja tomusokeria, kääntele taikinaa käsin joko nuolialla tai vispilällä. Näin taikina ei lässähdä. Lisää mantelijauhe ja tomusokeri vaahtoon muutamassa erässä. Kääntele taikinaa nopeasti ja mahdollisimman vähän; mitä enemmän kääntelet, sen ohuemmaksi taikina muuttuu. Koostumuksen tulisi olla kakkutaikinamaisen notkeaa, ei liian paksua, muttei liian löysääkään. Käytännössä liian paksua vaahtoa voi notkistaa siis kääntelemällä taikinaa lisää, mutta jos kääntelet liikaa, ei mitään ole enää tehtävissä.
Kuten minun macaroneista näkyy, pelkäsin käänteleväni taikinan liian löysäksi. Epätasaisesta pinnasta huomaa, että taikina on jäänyt aavistuksen liian paksuksi.
Leivinpaperiarkki kannattaa leikata uunipellin pohjalle sopivaksi, jotta se pysyy mahdollisimman tasaisena.
Kun olet pursottanut macaron-napit uunipellille, kopauta peltiä pöytää vasten muutaman kerran (ilmakuplien tasaamiseksi) ja anna macaronien levätä pellillä 30min-1h, jolloin macaronien pinta hieman kuivuu. Liian vähän aikaa levänneiden macaronien pinta saattaa halkeilla uunissa. Odottelu vaikuttaa myös macaronien pitsireunuksen muodostumiseen paiston aikana.
Toiset vannovat valkuaisten seisottamiseen huoneenlämmössä päivän tai pari. Itse en kuitenkaan antanut valkuaisten vanhentua enkä osaa sanoa onko sillä lopputuloksen kannalta juurikaan merkitystä. Kananmunien tulisi kuitenkin olla huoneenlämpöisiä.
Ainiin, ja macaron-leivokset voi myös pakastaa (täytteineen tai ilman, ainakin ganache kestää pakastusta hyvin).
Ainiin, ja macaron-leivokset voi myös pakastaa (täytteineen tai ilman, ainakin ganache kestää pakastusta hyvin).
