Olen kolunnut paikalliset ja vähän muutkin kirjakaupat läpi etsien Henri Alenin kirjaa Sydän lautasella - tuloksetta. Ja sitten tänään kun suuntaan työpäivän jälkeen ostoksille ja kävelen keittokirjahyllylle, kirja on siinä ensimmäisenä, suoraan nokan edessä. Vain yksi kappale. Alennuksessa. Ei harmittanut enää yhtään niin paljon, että osaksi tiesin tulleeni metsästämään Marco Pierre Whiten White Heat-teosta turhaan.
Tulin ostaneeksi myös Mats-Eric Nilssonin kirjan Aitoa ruokaa. Ostos oli vahinko, osittain, sillä tiedän tulevani kirjan lukemisesta vain turhautuneeksi ja surulliseksi. Tieto lisää tuskaa, sanotaan, mutta silti on pakko lukea ihan vähän, ottaa asioista ihan vähän selvää.
Sivulla 17 onkin jo listattu yhden naisen päivän ruuat. Aika tavanomaisia elintarvikkeita. Kun niitä aletaan tutkailemaan tarkemmin, päivän ruokalistaan sisältyy 84 e-koodia. Alan taas miettiä, onko oikeaa, "väärentämätöntä" ruokaa enää edes saatavilla.
Se pitää kyllä sanoa, että esimerkiksi Heikki Ahopellon Lähellä sekä Wahlmanin Kokki ja kokkioppilaat on paljon helpompaa luettavaa - tulee sellainen fiilis että toivoa vielä on.
Tarttuipa mukaan vielä ehdoton lempikirjani, jonka olen lainannut vuosi toisensa jälkeen uudelleen ja uudelleen. Vaikka nyt ei enää puhuta turvallisesta syömisestä, ja ainakin mitä media on antanut ymmärtää, niin ärsyttävä ihminen kuin Sofi Oksanen onkin, Stalinin lehmät on aivan loistava.
Kirjoja plaratessa on aina pakko syödä jotain, jotta yksikään opus ei varmastikaan välty jokuselta suklaahipulta tai rasvatahralta. Tällaisia hetkiä varten olenkin säästellyt Sara la Fountainin (Passion for Food) chilipoppareita, hieman mukautettuna.
1 kattilallinen suolattuja poppareita
70g voita sulatettuna
2tl chilijauhetta
3tl paprikajauhetta
1rkl sokeria
1tl suolaa
1tl Tabascoa
(1tl hottista grillimausteseosta)
Sekoita chilivoin ainekset hyvin ja kaada valmiiden poppareiden päälle. Sekoita hyvin niin, että popcornit maustuvat kauttaaltaan.
Mä lainasin ton Henrin kirjan kirjastosta ja luin romaanityylisesti paris illas läpi. Hyvä kirja ja aikaansa edellä, Ei kuitenkaan ole uusimpia keittokirjoja. Sisälsi tietty aika rajua paasaamista erilaisista asioista, tuttuun Henkan tyyliin. Hieno kirja.
VastaaPoistaTänään kävin akateemisessa kuolaamassa paria kirjaa, Välimäki best of, minkä tiedän sun hyllystä löytyvän, voisit sen esitellä täällä ja testata vaikka jonkun reseptin. Myös top chef voittajan kirja on ostoslistalla.. oli vaan stockalla hinnat melko korkeat :( ps. näin top chef aksun ikeassa.. älä kysy miks näin, tai miks olin.
Tsemiä sali viikkoon!
mulla olis ostoslistalla välimäen lusikka soppaan, vähän erilainen kirja siltä.. kattelin myös farangin kirjaa, makso vähän reilu 40e.. ja tokihan toi top chef-kirjan pitänee hankkia myös.. ja onhan noita, aina löytyy jotain kivaa.
VastaaPoistapitänee ottaa haaste vastaan ja kokeilla välimäeltä jotain reseptiä, hifistelemään en taida ainakaan ihan tällein aluksi ruveta mutta eiköhän sieltä löydy mulle jotain vähän simppelimpääkin reseptiikkaa (:
eikös siin välimäki kirjan lopussa olevissa PS kirjan resepteissä ole se "puukakku" se on ainakin hauskan näköinen.. voi kyllä olla aika kuiva sellaisenaan..
VastaaPoistasynkistelypäiviin sopii Nilssonin toinenkin teos, Petos lautasella
VastaaPoistajep, mutta ostin aitoa ruokaa lähinnä sen takia että se on mukautettu suomen oloihin. petos lautasella jää luultavasti lukematta, sillä vaikka tuon "jatko-osan" ostinkin, tykkään lukea mielummin oikeita keittokirjoja joissa puhutaan siitä miten oikeaa, mahdollisimman vähän lisäaineita sisältävää ruokaa voi itse valmistaa kuin lukea siitä miten väärin kaikki tähän mennessä on tehty.
VastaaPoistavalittaminen on helppoa ja sen osaavat kaikki, konkreettisiin toimenpiteisiin ryhtyminen onkin sitten vähän haastavampi juttu (=
tuntuu että tuo e-koodi hysteria on menny jo hiukan överiksi.miten nyt yhtä äkkiä jokapuolella vaahdotaan e-koodeista ja lisäaineista vaikka niitä on ollut ruuissa jo vaikka kuinka kauan. kyllä se vaan on niin että täysin "puhdasta" ja lisäaineetonta ruokaa ei saa kuin itse kasvattamalla, ja siihen hyvin harvalla on mahdollisuutta/halua ryhtyä, valitettavasti
VastaaPoistaniinhän se on, suurin osa lisäaineista on TODENNÄKÖISESTI vaarattomia. itseä kyllä hieman epäilyttää, sillä joissakin ruuissa on lisäaineita joita käytetään myös mm. maali- räjähde-, pesuaine- ja kosmetiikkateollisuudessa. ehkä ne ovatkin vaarattomia, mutta itse en ole kovin vakuuttunut.
VastaaPoistasuomalainen ruokakulttuuri on minusta retuperällä, ehkä eniten juuri siksi että niitä lisäaineita tosiaan on käytetty niin paljon, niin kauan. esimerkiksi ruotsissa tai venäjällä tilanne on paljon parempi. suomessa kovin montaa ei tunnu kiinnostavan jos syksyllä yli puolet kotiomenatarhan omenoista mätänee pihalle, tai marjapensaista jää marjat poimimatta. varmasti niille olisi halukkaita poimijoita, ja syöjiä.
myös jokamiehenoikeus on hieno (& harvinainen!) asia, mutta harva suomalainen sitäkään arvostaa. ihan joka maassa et saa mennä toisen metsään keräämään marjoja tai sieniä, etkä käydä järvellä mato-ongella tai pilkkimässä.
on totta, että ihan täysin lisäaineetonta ruokaa on lähes mahdotonta saada lähikaupasta, mutta kyllä ainakin itse olen kiinnostunut syömään mahdollisimman "vähänkoodattua" ruokaa.
sinulle tiedoksesi: älä huoli, lisäaineeton ruoka on tuskin katoamassa kaupan hyllyiltä mihinkään. sinun ei tarvitse vaivautua ja kasvattaa ruokaasi itse, koska sitä tullaan aina myymään valmisteina. jos lisäaineeton ruoka ei kiinnosta, ei sen tarvitsekaan kiinnostaa, koska suomalainen ruokakulttuuri on hyvin pitkälle säilykkeiden, valmisteiden ja ulkomaalaisten tuotteiden varassa jo pelkästään sen takia, että kasvukausi on täällä kovin lyhyt.
minulle on kuitenkin tärkeää syödä mahdollisimman puhdasta, itse kasvatettua ja mielellään lähellä kasvatettua ruokaa. ja kyllä, tiedän joutuvani lukemaan kaupassa tuoteselosteita paljon, tiedän joutuvani maksamaan joistakin tuotteista vähän enemmän, vaikka halvempikin vaihtoehto olisi saatavilla. tiedän että joudun näkemään vaivaa, vaikka minulla olisi mahdollisuus päästä paljon helpommalla.
silti, kun puhutaan sellaisesta asiasta kuin ruoka, ja siitä miten lähellä se on sydäntäni (ihan kirjaimellisessakin merkityksessä), en ole lainkaan harmistunut siitä, että joudun ehkä maksamaan rahaa ja vaivaa vähän enemmän kuin olisi tarpeen.