Kokemus oli ainutlaatuinen, Savotta lunasti elämysravintolan nimen täysin. Pelkästään ravintolan sisustus on jo näkemisen arvoinen – pienillä yksityiskohdilla ravintolasta ollaan saatu hauskan ja omalaatuisen näköinen.
Tarjoilija johdattaa meidät narisevia puurappuja pitkin ravintolan ala-kertaan. Puulattia nitisee ja natisee, niissä kohdin missä lattialla ei ole erivärisiä räsymattoja kengänkorot meinaavat tarttua vähän väliä lattiarakojen väliin. Neljän hengen seurueemme huomio kiinnittyy ensimmäisenä muiden asiakkaiden pöytiin – onko viina tarjouksessa kun joka pöydällä tönöttää avattu Koskenkorva-pullo? Tarjoilija ohjaa meidät pöytään, puukalusteet ovat käsintehtyjä ja lautasliinojen sijaan pöydälle ollaan taiteltu erilaisia leivinliinoja. Seinänävierustoja kiertää heinäseipäistä tehtyä ”punkalaidunaitaa” ja aidalle sekä seinille ollaan ripusteltu niin vanhaa maitotonkkaa kuin vähintäänkin esihistoriallisennäköistä taskulamppua (ensireaktio sisustusyksityiskohdista on se ”hei mein mummolla on tollanen samanlainen”). Viereiseen pöytään toinen tarjoilija kaataa kahvit muumimukeihin, Airamin termoskannusta.
Alkuhämmästelyjen ja ruokalistan tutkailun ohessa keittiötervehdykset saapuvat pöytään. Ruisleipäpalojen päällä on tuorejuustolevite sekä maustekurkkua. Tarjoilija tuo meillekin kossupullon ja kaataa siitä jokaisen lasiin - vettä. Tilaan muun porukan tavoin pääsiäismenun:
Muut tilaavat alkuun myös porokeiton. Jälkiruokalistalta löytyy talon sisujäätelöä, tokihan sitäkin pitää päästä kokeilemaan joten tilataan porukalla vielä yksi jätskiannos maistiaisiksi.
Muut asiakkaat ovat pääosin ulkomaalaisia ja tarjoilijoilta kuuluu löytyvän tarvittavaa kielitaitoa ainakin englanniksi, ruotsiksi ja ranskaksi. Savotta-tyylisiin asuihin pukeutuneet tarjoilijat heittävät karskia läppää kielellä kuin kielellä – naapuripöytään kiikutetut sisushotit tarjoilija esittelee rujosti tokaisemalla englanniksi ”joko rakastatte tätä tai inhoatte. itse inhoan.” Lausahdus saa aikaan naurunrämähdyksen koko ravintolassa – tunnelma on rento, vaivaantunut selkä suorana pöydässä istuminen ja kuiskailu ei kuulu tähän ravintolaan. Tarjoilija tarjoaa takataskustansa pontikkaa, jota alun epäröinnin jälkeen päätämme kuitenkin tilata pääruuan kyytipojaksi.
Viinivalinta on selvä. Tilaamme chileläistä Leyda Pinot Noiria. Keveähkö viini ei ole ehkä lampaan paras ystävä, meidän paras ystävämme pinot noir kuitenkin on. Punkkujen joukosta muita varteenotettavia vaihtoehtoja ovat myöskin australialainen Hardys sekä Hewitson sekä pehmeä italialainen Nero d´Avola-viini . Valkkarit jätämme välistä, alkuun tilaamme kuitenkin lasilliset cavaa vaikka tarjoilijajätkä olisi siihenkin väliin suositellut pontikkaa.
Sisustuksessa ja tunnelmassa on paljon kehumista, mutta tokihan ruokakin on hyvää. Erityisesti keitto ja alkulajitelma saavat kehuja. 10 tuntia haudutettu karitsa on yllättäen kovin mureaa, mutta kasvikset olisivat ainakin minun makuun saaneet olla vähän napakampia. Savottan annoksissa korostuvat voimakkaat mutta yksinkertaiset maut. Jälkiruokana tarjoiltu omenavanukas sen sijaan on pieni pettymys, sillä vanukkaan rakenne ei ole onnistunut. Maku on ok, mutta vanukas ei ole sileää ja tasaisen pehmeää niinkuin olisi ainakin meidän mielestä kuulunut. Sisujäätelö on mielenkiintoinen kokemus – aluksi hämmentävä, mutta mitä enemmän syöt sitä paremmaksi jäätelö muuttuu. Kun ruuat on syöty, tarjoilija yllättää vielä tarjoamalla kaikille napsut Savottan sisuviinaa.
Omnomnom.. Tuonne täytyy päästä.
VastaaPoistatuo vois kyllä olla sellanen paikka mistä sää tykkäisit paljon.. jotenkin kotosalla tavalla boheemi paikka (;
VastaaPoista