Hiihtolomaviikko, alkuviikko ihan jopa vapaatakin, joten suunnattiin Juhotuksen kanssa vanhempieni luokse Varsinaiseen Suomeen Alastarolle ;> . Raision Ikeasta tarttui eilen mukaan matala, 37cm x 25cm vuoka, jota oli pakko päästä tietysti heti kokeilemaan. Luvassa siis taas piirakkaa.. Pienimuotoisen kaappien selailun jälkeen löytyi vuoden 2000 Valion ruokavuosi-lehtisestä rahkapiirakan ohje, jota muokkailin tähän reseptiin.
Alkuperäisessä ohjeessa on käytetty halk. 28-30cm uunivuokaa (minulla oli siis käytössä tuo Ikeasta ostettu) ja ohjeen mukaan pohjaan tuli 400g valmista murotaikinaa. Koska tiedettävästi kaikki liemikuutiot ja sipulikeittoainekset ovat kiellettyjä minun reseptiikassa, piti tuo piirakan pohjakin tehdä alusta asti itse. Kehittelin viimeksi leipomani mustikkapiirakan pohjan ohjetta vähäcn, ja hyvää tuli.
pohja
1½dl sokeria
150g voita pehmitettynä
2 kananmunaa
3dl vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta
1tl vaniljasokeria
1½tl kanelia
Vaahdota sokeri ja pehmeä rasva, lisää kananmunat yksitellen ja hyvin vatkaten taikinan joukkoon. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinan joukkoon. Sekoita tasaiseksi.
Painele taikina voideltuun/leivinpaperilla vuoratun vuoan pohjalle.
täyte
n. 450g persikoita (mieluiten tuoreita, joita tähän hätään ei kuitenkaan yllättäen ollut saatavilla. eli siis yksi iso tölkki ällöliemihetelmiä riittänee)
250g maitorahkaa
2dl ruoka- tai kuohukermaa
1 kananmuna
1tl kanelia
1dl sokeria (tai maun mukaan vähemmänkin)
loraus sitruunamehua
1tl vaniljasokeria
Sekoita täytteen aineet keskenään tasaiseksi. Leikkaa persikoista ohuita viipaleita ja levitä viipaleet taikinapohjan päälle. Kaada rahkaseos tasaisesti persikoiden päälle.
Paista 200 asteessa n. 40 min. Tarjoa jäähtyneenä. Rahkakerros on sen verran mehevää että piirakka ei minun mielestä vaadi enää kyytipojaksi mitään muuta extraa kuin ison kupillisen kahvia. Kuvaustilanteessa lautanen näytti kuitenkin niin pelkistetyltä että lisäsin piirakan kylkeen vähän vaniljajäätelöä, toimiihan tuokin.
Äite oli taas yllättänyt ja kyytsännyt kirjastosta himaan Aki Wahlmanin Kokki ja Kokkioppilaat-kirjan. Juho muisti heti että myös Jukka oli maininnut blogissaan kyseisen teoksen. Pikaisen selailun jälkeen minunkin on pakko suositella kirjaa, Jukkaa suoraan lainaten
"Chef de Cusine ja opettaja Aki Wahlman on tunnettu monista naistenlehdistä, sekä ruokaohjelmista. Erityisesti Aki tunnetaan terveellisen ja hyvän ruoan puolestapuhujana. Aki jaksaa aina muistuttaa kokkioppilaitaan aitouden tärkeydestä, joka korostuu myös kirjassa. Kirjassa korostetaan aitoja ja puhtaita eettisesti tuotettuja raaka-aineita ja oikeaoppisia valmistustapoja." UUNISSA: Case: Aki Wahlman - Kokki ja Kokkioppilaat
Mitään hifistelyä kirjan resepteiltä ei kannata odottaa, vaan suomalaisia makuja, vinkkejä ruoka-aineiden valinnasta, ruoan valmistuksesta ja työvälineistä. "Keskeistä ei ole toistaa reseptejä vaan ymmärtää ruokaa". Lukuelämystä kohentaa Wahlmanin omat kertomukset lapsuuden ensimmäisistä ruoanvalmistuskokeiluista nykypäivään.
Herrrkullista!
VastaaPoista